Korkeakouluopiskelijat – nykypäivän köyhälistöä


Kuvahaun tulos haulle helsingin yliopisto

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ollaan usein huolissaan vanhusten, yksinhuoltajien ja työttömien ja muidenkin heikossa asemassa olevien kohtaloista. Eräs ryhmä kuitenkin lähes poikkeuksetta unohtuu, korkeakouluopiskelijat. Korkeakoulut ja niiden resurssit ovat syystäkin olleet julkisuuden kritiikin kohteena mutta niissä opiskelevien asioiden tilasta ei juuri kukaan näytä olevan huolissaan.

Eräänlainen rääsyläisromantiikka kuvastaa mielikuvia opiskelijaelämästä. Siis niillä, jotka eivät itse elä tuota elämää. Romantiikka on kaukana, kun pakollisten menojen jälkeen käteen ei jää yhtään euroa, ei yhtään. Reseptilääkkeet, talvitakin osto kirppikseltä tai välttämättömän bussilipun päivittäinen osto vaihtuneeseen päivähoitopaikkaan voi kaataa talouden. Opiskelen itse kahdessa maisteriohjelmassa Helsingin yliopistossa ja vaikka omalla kohdallani tätä ongelmaa ei ole, niin muiden opiskelijoiden kanssa keskustellessa asia nousee toistuvasti esiin. Usein naureskellen läpi kyynelten.

Tukijärjestelmien tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet. Kaksikymppisen kotona asuvan opiskelijan tarpeet ovat tyystin erilaiset, kun ammattia vaihtavan kolmen lapsen yksinhuoltajan tarpeet. Vaikka opiskelijoilla on taloudellisesti ahdasta, harva on vaatimassa äänekkäästi esimerkiksi tukien korotuksia. Opiskelijat ovat vähään tyytyväisiä. Eräs seikka nousee toistuvasti esiin ja se on opintotuen tulorajan nosto. Säilyttääkseen itsenäisesti asuvan 250 euron opintorahan, kuukaudessa saa ansaita keskimäärin 667 euroa kutakin tuettua kuukautta kohti. Tämä raja saisi olla tuntuvasti korkeampi, esimerkiksi kaksinkertainen.

Kysymys ei ole siitä, että opinnot venyisivät työssäkäynnin johdosta. Kysymys on lähinnä siitä, että opiskelijat voisivat ottaa vastaan hiukan paremmin palkattua työtä tai siitä, että he voisivat jatkaa aiemmassa työssään jonkin verran pidempään täysipainoisesti opiskellen. Uudistuksella olisi kuitenkin merkittävä positiivinen vaikutus opiskelijoiden sosio-ekonomiseen asemaan ja elämän laatuun ja myös opiskelumotivaatioon.

Korkeakouluopiskelijoiden arjessa on eräitä muitakin arjen ongelmia: ahdas, vuosia kestävä soluasuminen ei ole enää tätä päivää, opinto-ohjauksen resurssit ovat rankasti alimitoitettuja kuten myös opiskelijoiden mielenterveyspalvelut. Mutta palaan niihin myöhemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s