Turvallisuuspolitiikan on Suomessa perustuttava konsensukseen


Suomen turvallisuuspolitiikan on oltava konsensuspolitiikkaa. Poliittinen ideologisuus tai hallitus- vs. oppositioasetelmat eivät saa esittää roolia kun turvallisuuspoliittisia tai puolustuspoliittisia ratkaisuja tehdään. Veneenkeikuttajien on hyvä muistaa, että se on oma vene, joka silloin keikkuu!

Vakaus on turvallisuutta, epävakaus luo turvattomuutta. Venäjän toimet Euroopassa ovat osoittaneet, että se on valtiona juuri niin arvaamaton, kuin mihin monet maat ovat varautuneet. Epävakauden tila ei voi olla pienen maan intressi. Vain muutama päivä sitten ruotsalaiskenraali Karlis Neretnieks muistutti, että Suomen, Ruotsin ja Naton on valmistauduttava puolustamaan myös Skandinavian pohjoisia alueita yhteistuumin Venäjän luomaa uhkaa vastaan eikä keskittyä vain pääkaupunkeihin tai yksittäisiin strategisiin muihin kohteisiin.

Suhtaudun Natoon pragmaattisesti. Pyrin löytämään turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin käytännönläheisiä, arkijärkisiä ratkaisuja, joille löytyy asiaperusteet. Eurooppaan ei tule EU-armeijaa vaikka jopa presidenttimme on haikaillut sen perään. Nato säilyy valtaosan EU-maiden sotilaallisena turvallisuusjärjestelynä ja sen ulkopuoliset maat linkittyvät Natoon eriasteisinä kumppaneina.

Nato-päätös Suomessa on päätöksenä täysin poliittinen. Suomelle Nato-jäsenyys olisi luonteva mutta ei välttämätön ratkaisu. Suomessa puolustusvoimat on integroitu Nato-standardeihin jo pitkään kaikilla eri toiminnan aloilla ja yhteiset harjoitukset ovat välttämättömiä valmiuksien ylläpitämiseksi. Jatkuvasti syventyvä kumppanuus tekee Suomesta jo eräänlaisen Naton ulkojäsenen.

Suomen maanpuolustus tarvitsee hävittäjä- ja korvettihankintansa. Uskon siihen, että kummallakin saralla, niin ilma- kuin merivoimissakin, suorituskyky tullaan korvaamaan täysimääräisesti ja todennäköisesti aiempaa paremminkin. Tästä näkökulmasta poliitikot tekivät hävittäjien lukumäärästä tarpeettomasti poliittista viihdettä saadakseen itselleen turvallisuuspoliittista profiilia. Hankittavien hävittäjien lukumäärä ei ole olennainen asia vaan suorituskyky. Puolustushallinnon ja puolustusvoimien asiantuntijat pystyvät määrät kyllä määrittämään. Mutta hankinnoissa ei valtion kustannuspiikki voi olla auki. Tämä vaara on ilmeinen. Jo arvioitu hankintahinta on 7 – 10 miljardia euroa, siis seitsemästä kymmeneentuhanteenmiljoonaan euroon. Ja koko käyttöiän elinkaarikustannukset saadaan, kun tuo luku kerrotaan ainakin kolmella.

Yhteiskuntaturvallisuus luo perustan suomalaisten hyvälle elämälle. Sitä haluan jatkossakin puolustaa – nyt vain poliittisena päätöksentekijänä. Ulkoinen tai fyysinen turvallisuus on ”vain” yksi elementti yhteiskuntaturvallisuudessa. Taloudellinen, sosiaalinen, eettinen ja ympäristöturvallisuus ovat yhä enemmän esillä erityisesti nuorten keskuudessa. Mutta perinteinen ulkoinen turvallisuus luo näille kaikille edellytykset.

***

Kirjoittaja on palvellut puolustusvoimissa noin 34 vuotta. Hän on sotilasarvoltaan kapteeniluutnantti evp. Lisäksi hän on toiminut eduskunnan puolustusvaliokunnassa kutsuttuna asiantuntijana noin 20 vuoden ajan. Kirjoittaja on myös toiminut kahden sotilaita edustavan ammattiliiton hallituksen puheenjohtajana Päällystöliitossa ja Aliupseeriliitossa. Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin hän kävi kurssinumerolla 170.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s